Joo moro vaa!
Ekana voin kertoa, että islantilaiselle ei kannata heittää läppää hevosista makkarana. Taisin siinä heittää työnantajalle vitsinä, että tuo kaupasta hevospepperoonia. Johan se siitä loukkaantu niinku ala-asteella heppatytöt, kun pojat mainitsi että rakkaista hoitohepoista tulee meetwurstia.
Sen jälkeen ollaankin sitte rangaistustehtävänä maalattu taloa.
Mikäs siinä silti kun kerran maalaaminen on mukavaa. Ja Katrin ja mun sisään asennetut jukeboxit toimii melko moitteettomasti.
Ja tuo aurinko josta niin on varoteltu, että polttaa herkästi ja pilvienkin läpi.... tsih... ei täällä kyllä pala vaikka haluis. Monta tuntia tota seinääkin maalattiin kunnon porotuksessa eikä oo merkkiäkään palamisesta.
Juu ja ne puut, kun niitä ei täällä oo YHTÄÄN! Okei pari jotain istutettuu vaivaiskoivuu ja vaivaispajuu. Taitaa nekin olla vähän sellainen "Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista" tyylinen juttu. On meinaan saanu muutaman kerran kuulla sen virren, että kun on puita niin ei näy maisemia ja ne peittää kaiken :D Joo joo siis ihan perseestä!
Täs ois tää meen siitosori Smára eli Smaura eli Mauri eli Mara, nykyään Smára-makkara. Tää on se isännän lellikki jota tuodaan laitumelta aina millon mihinkin syömään vähän parempaa ruohoa.
Täs ois Smáran tammoja lisää on tullu varmaan 10 ja vaan yks on viety pois. On siinä poijjaalla puuhaa.
Eipä kait muuta tällä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti