TAPAUS nro.1 ja juttuja muutenkin

16.3.

Vanhempani ja siskoni tulivat käymään tampereella.

Kävimme Fransmannissa syömässä lihaisat ruuat ja katsomassa meidän luokan ensimmäinen näyttely 'Voitko olla'.

 Isä kiinnitti vihdoin ihanan, Viikseltä saamani, pupukoukun seinälleni:

Perheeni lähdettyä aloin väsäämään kiharoita hiuksiini.

Yön olin paplarit päässä, (enkä nukkunut varmasti hetkeäkään), mutta päivällä vaihdoin paplareita sormikiharoihin, jotta sain hiukset pipon alle piiloon lähtiessäni Sussia vastaan juna-asemalle.

Jostain syystä pelkään aina ihan kamalasti, että hiukset ei kiharru ja lytistyy tunnissa. (Siksi siis tuo sormikihara systeemikin pariksi tunniksi, ettei vaan ehi suoristuu).

MUTTA

Kuitenkin, 

joka ikinen kerta lopputulos on tämä:

Ja voin kertoo, että toi tuhero ei tosta sitte mihinkään mene.

Tulee lähinnä mieleen viime kesä, kun Viikset laittoi mun hiukset Crystal Castlesin keikalle: ihana kiharakeesi.

Siinä oli 20 pinniä ja pullollinen lakkaa.

Se sai paljon kehuja ja kesti koko hikisen keikan paljon paremman näköisenä kuin minä muuten.

Keskiyön jälkeen silloinen poikaystäväni nyppi hiuksistani niitä 20 pinniä, yrittäen erottaa niitä lakkaisista hiuskiehkuroista.

Aamulla taltutin afroni suihkulla.

Vanhempani toivat mukanaan myös äitini ja siskoni ompeleman 20-luvun mekon. Mekko on selästä alushousuihin saakka auki.

Se on aika täydellinen <3

17.3.

20-luvun mekkoa tarvitsin taideryhmämme (TAPAUS) ensimmäiseen tapahtumaan: SokeaanSikaan.

1920-luvun salakapakka. 

Yksityiskohtia en paljasta, mutta järjestäminen vei aikaa.

Mutta lopputulos oli kaiken sen vaivan arvoinen.

Vieraita oli ehkä noin 100 ja kaikilla oli hauskaa.

Meillä oli baari, taikuri, tiikeri, livemusaa ja muotokuvapiirrustusta.

Lisäksi iltaan sisältyi ryhmämme sisäinen tarina, jonka juoneen kuului erilaisia tapahtumia, joihin vieraat saivat osallistua halutessaan.

Jokaisella meistä oli oma roolihahmomme, jolla oli oma tarinansa kerrottavana.

Kapakkakuvat by Ankku Ronkanen

18.3.

Tehtiin Sussin kanssa croisantteja ja fetasalaattia ja vuokrattiin 3 leffaa: the Help, 24 hour party people ja Half Nelson.

Eka kerta ko ei liioteltu ruuan kanssa.

Ja todiste Idan hottiudesta ja mun epäkuvauksellisuudesta:

Eilen olin tanssimassa UG-party-kohtauksen kuvauksissa hylätyssä tehdasvarastossa M-realissa. Se oli kyllä jännää ja odottelen innolla uv-meikeissä otettuja kuvia.

Ylihuomenna Puuviikset lähtee koti Lontoota!

Hyvät ihmiset ostakaa sähköhammasharja

Jos sähköhammasharjalla harjaamisella selviää ilman suuhygienistiä, mulle sellanen KIITOS!

Tässä sitä ollaan verenmaku suussa ja yritän pitää itteni kiireisenä etten oksentais. Tuntiin ei saa syödä tai juoda. Ikävintä tässä on se, että nyt tekis ihan älyttömästi mieli syödä purkkaa ja juoda vettä.

Suuhygienisti taas tuntui vihaavan työtään, mutta rakastavan kiduttamista. Aluksi tyyppi oli tosi hiljanen; ei esitellyt itseään, pyytänyt istumaan tai kertonut mitä alkaa tekemään. Ensimmäiset sanat sitten "hein" jälkeen tulivat, kun tyyppi alkoi käyttää jotain diibadaaba-laitetta, joka voi vihloa. No ei vihlonut, mutta ikeniin kyllä sattui, vitusti. Vasta ennen kolmatta ja viimeista rääppimiskierrosta sain pintapuudutuksen. Siinä vaiheessa ikenet jo huusi hoosiannaa, kyyneleet valu pitkin poskia ja hartiat oli jumissa jännityksestä. Tuli vahvasti tunne, että se tahallaan sörkki mun ikeniä ja anto pudutuksen vasta, kun oli varma et on tarpeeks kärsitty.

Lopuksi, kun pääsin purskuttelemaan suurimmat veret suusta tyyppi (vahingon)iloisesti alkoi juttelemaan siitepölyallergiasta ja toivoi, että puudutus edes vähän autto, ettei tuntunut niin pahalta. Juu kyllä autto ja olis kelvannu heti alussa koko vitun puudutus.

Kokemusta rikkaampana tää kokemus pääsee ehdottomasti paskimmathammaslääkärikäynnit-listalle kakkoseks ja se kertoo paljon. Mullakin kun on jo takana kolme erillistä viisaudenhampaan poistoa, joista vaan yks tuntui pahemmalta, kun tää käsittely. Enkä oo muuten ikänä ennen meinannu oksentaa jo hoitotuolilla.

Ei muuta kun käyttöön sähköhammasharja heti kun tää ienten jomotus hävii ja viikottainen langotuskin vois olla hyvä.

Hauskaa hampaiden hoitoa!

T: Viikset

RUOKAAA ja ja ...

Eikö se niin oo, että se mitä syö, täytyy kuvata?

Kerty meinaa viime viikosta pari ruokakuvaa.. ois sushia ja kahvii.

Fredan Sushi Bar

Ja aina niin ihana Wäinö

Ja ulkonäöstä.

Parin päivän kampauksena toimi rusetti. Päänsärkyä aiheuttava kampaus, mutta kiva kun saa onnistumaan.

Kuva ei oikeen onnistunu, mutta menköö. Ehkä joskus päivän valossa vois kokeilla uudestaan.

Tietty kynsistäkin piti ottaa kuva, kun oli taas niin kivat.

Mulle tuli noista mieleen kimono. Heh.

Toi kultahilelakka jätti vähän vajaaks noita terälehtiä, mut näihin kynsiin se sopi mun mielestä.

Kaiken lisäks jokasesta kukasta tuli vähän erilainen.

Luomut

Jaetaan Viiksen kanssa aina keskenämme "kauneusvinkkejä",

ainakin, jos löytyy joku uusi kotitekeleinen luomuvinkki.

Yksi näistä on juuri Viiksen kertoma hiuksien sitruunakäsittely.

Kokeilin sitä itsekin ja kyllä oli punaista vettä sen jälkeen.

Päässä eroa ei tosin huomannut.

Koska omat hiukseni ovat todella huonossa kunnossa olen antanut niille myös oliiviöljyhoitoa. 

Lämmintä oliiviöljyä hiuksiin tunniksi ja pyyhe päälle.

Pehmentää kuolleet latvat mainiosti.

Oliiviöljyllä puhdistaa myös meikit kätevästi 

eikä se kuivaa ihoa.

Liivatejauhoa ja maitoa sekoittamalla saa ihonpuhdistajaa.

Samanlaista kuin kaupasta ostetut mustapäänpoistajalaastarit.

Sen toimivuus on kyllä ihan päivästä kiinni.

Parhaiten se toimii saunan jälkeen tai jos on muuten vaan antanut kasvoilleen höyryhoitoa.

Kuuma vesi ja sitruuna on erittäin virkistävä yhdistelmä.

On tullut kokeiltua myös kanamunakasvonaamiota.

Ensin valkuainen, joka kiristää, virkistää ja poistaa epäpuhtauksia. 

Ja sitten keltuainen, joka toimii kosteusrasvana.

Eikä saa unohtaa vihreästä teestä valmistettuja jääkuutioita, joilla on ihanaa hieroa kasvoja pitkän yön jälkeen.

Myös lusikka on aina pakkasessa.

Sillä poistaa nopeasti turvotuksen silmien ympäriltä.

Sitten on tietenkin finnien pahin painajainen: hammastahna.

Toinen aseeni on teepuuöljy.

Ihonkuorintaan olen käyttänyt pari kertaa kahvinpuruja ja se toimi kyllä ihan näppärästi ja oli pehmeä lopputulos.

Kerran kokeilin myös kotitekoista sokerointia; sokeria, sitruunamehua ja vettä. 

Siitä ei kyllä ollut mitään iloa.

Ja meikkisiveltimet puhdistan samalla tavalla kuin maalausvälineetkin: fairya ja oliiviöljyä. 

Ei pilaa siveltimien karvoja.

Kiharatkin yleensä teen paperilla...

Kotitekoiset vinkit on hauskoja kokeilla, vaikkei ne aina välttämättä niin tehokkaita oliskaan.

Ja aina niihin saa käytettyä ylimääräiset ruoka-aineet.

Ja onhan sitruunat paljon halvempia kuin mikään sokkarin kauneusosastolla.

Tilkku käyttöön

Keväiset kynnet uudella Puulta lahjaa saadulla leimaus-setillä. Me gusta.

Sekä pienimuotoinen ompeluprojekti. Halusin vähän persoonallisemman kameran hihnan, joka onnistui yllättävän hyvin. Lopusta tilkusta innostuin tekemään kännykkäsuojapusseja.

Käytin pussukoitten koristeluun siirtokuvia, joita ostin pari vuotta sitten Urbanilta Irlannin vierailulla.

Afrotyyppi tuli omaan suojapussiini, kuten melkein voi arvata.

Koristelin myös ton hihnan neljällä linnulla, mutta niistä nyt ei ole kuvaa.

Valkaisua, vaalennusta ja silppuamista

Mun valkaisuprojekti, johon uppos pullollinen kloriittia ja domestosta. Minä höppänä luulin, että pullollinen kloriittia riittää. Siinä neljän tunnin liotuksen jälkeen lisäsin sen pullollisen domestosta sekaan ja johan alkoi tapahtua!

Selkäpuolelle tuli kiva liukuvärjäys ja tohon taskuun pruuttasin suoraan domestosta, jotta sain vähän selkeempää länttiä.

Idea on muuten saatu Fashion Hegemonystä, joka on yks mun lemppari blogeista.

Valkaisuprojektin lisäks jatkoin vaalennusprojektia. Tarkoituksena olis siis yrittää sitruunalla saada hiiiittaaaasti tukkaa vaalentumaan. Aluks homma tuntui etenevän, mutta enään en ole niin varma onko sitruunaliotuksesta hyötyä. Nyt olis parin sentin harmaa juurikasvu, pari senttiä kullanruskeaa ja loppu tummanruskeaa <3 Onneks on mahdollisuus hattuihin. 

Sitruuna jättää hiukset myös kivan pehmeiks ja sileiks. Ainakin jotain hyötyä, vaikka vaalentumista ei enään tapahtuis.

Saman päivän ohjelmaan kuulu myös paidan leikkelemistä

Tässä lähtötilanne:

Puoliväli:

Ja lopputulos:

Saa nähdä tuleeko tota muotilluomusta käytettyä, mutta ainakin sitä oli hauska tehdä ja vaatekaappiin tuli ton silppukasan verran lisää tilaa.

Viikolla harrastin myös vähän lisää askartelua-paskartelua, niistä myöhemmin lisää.

KÖH KÖÄÄH GRHM GRRR KÖH

Viime viikonlopun vietin Porissa. 

"Autoin" ompelemisessa eli letitin ompelijan hiuksia ja kieltäydyin kokeilemasta mekkoa jatkuvasti.

Vaihdoin liittymäni ja naureskelin vanhemmilleni, jotka ostivat samalla Elisa Vahdin: eihän ne pidä kesällä edes ovea lukossa.

Myyjä kyllä kehui vahtaavansa 12-vuotiaan poikansa kouluun lähtemistä ovessa olevan liiketunnistimen avulla. Tervetuloa poliisivaltioon.

Katsottiin siskon kanssa kevyesti Supernaturalia levyllinen ja kitattiin teetä. Olisin myös nukkunut pitkään, jos linnutkin noudattaisivat kerrostalojen hiljaisuutta. 

Ihana kevät kerrassaan.

Joten nukuin pitkät päiväunet Mein kanssa <3

On se niin lutunen. Nukkui yöt tyynyllä hattuna mun pään päällä tai kerällä kyljellä.

Lillin kanssa käytiin taas myös perinteisesti Cabaretissa.

Oli se tyttö ihan paniikissa, ko mun viime kerrasta oli jo melkeen 3 kuukautta.

Ja, koska homma kuuluu tehdä kunnolla, mentiin huima 400 metrin matka taksilla ja ilmaseks sisään.

Mukavan rento ilta.

Oon siis ollut tässä näin vähän kipeenä.

(Mikä ei siis menoa haittaa) 

Siitä tuo otsikko.

Siltä mä kuulostan.

Professorin Perinteinen yskänlääke voittaa Bisolvonin 10-0.

Mutta, koska on ollut aurinkoista ja lämmintä ja kuivaa ja Tampereen keskustassa ei linnut laula, niin saa nukkua, niin olen ollut pirteä ja hyväntuulinen, niin luovuin ekaa kertaa talvitakista.

Naisen logiikka. 

Opettajankin ollessa kipeänä toinen kritiikkipäivämme (keskiviikko) peruttiin.

Sen sijaan lähdin tämän näköisenä kouluun kokoustamaan ja tulostelemaan teoslistoja:

Melko keväistä. 

Melkeen ällöttää.

Kävin Radiokirppiksellä etsimässä kenkiä 1920-luvun tyyliin. 

Enpä löytänyt.

Löysin kyllä aivan ihanat kevätkengät neljällä eurolla. 

Ne kopisee <3 

Tiistaina meillä oli meidän ihan ensimmäisen näyttelyn pystytys.

27 teosta ja tiloina kahvila, portaikko ja 2 galleriaa. 

Tai no yksi galleria + pesurumpu.

Kuvia pystytyksestä/säädöstä:

Kamojen keräilyä ja Josefiina II.

Teosinstallaation pystytystä tai roikottamista.

Pesurumpu ja oma teokseni.

Teokseni tekniikka herätti paljon hämmennystä ja sai positiivista palautetta.

Olin siis valokuvannut, tulostanut, skannannut, tulostanut ja siirtänyt pigmentin vanerille. Mwhahahhaha.

Selvää ko taiteilija avajaisissa.

Iltapuuro.

Noi kuolleet nallet jaksaa sitten aina pelästyttää.

Kuvasta puuttuva glitterveri on kiehtovaa.

'Voitko olla'-näyttelymme avajaiset olivat torstaina heti kritiikin jälkeen.

 Saimme kyllä onneksemme hyvää palautetta, eikä kukaan juossut polttamaan työtään ennen avajaisia. 

Anssi Kasitonni on niin mukava heppu - tosin kuulolaitetta voisi harkita; yksi teos muutti nimeään alkuperäisestä: 'Hän ei synny enää uudelleen', nimeen: 'Hän ei syönyt enää uudelleen'. 

Teos koki siinä vaiheessa pienen sisällöllisen muutoksen.

Väsäsimme avajaisiimme vuosisadan tarjoilun cocktail-tikkuineen, poppareineen, carneval-kekseineen.

 Oli ihan kaikkea.

Ja kaikki meni.

Yleisöä oli varmasti yli 100 henkeä, mikä ylitti ainakin omat odotukseni.

No joka tapauksessa, paljon paremmat tarjoilut, kuin toisissa avajaisissa samaan aikaan. Kävimme hakemassa sieltä pari muffinssia, joita lopulta heittelimme seinään. 

Seinään tuli isompi kolhu kuin kivikovaan muffinssiin.

Jatkoille menimme yhteen installaatioon, jossa tapahtuikin sitten pieni palovahinko. Eräs lamppu päätti vähän kuumentua kankaiden alla. 

Onneksi neuvokkaat opiskelijat ymmärsivät kaataa siihen valkoviiniä.

Olikohan vielä muuta?

En muista. 

Tässä kuva mansikkajuissista:

Ainiin! Omistan nyt kaikkien vihaaman suosikki kirjani!

(tai ainakin se kuuluu top5-listaan)

Nuoren Wertherin kärsimykset.

Johan sitä on 5 vuotta metsästetty.

Kiitoksia en lähetä.

Voisin myös mainita toipuneeni vihdoin melkein parin viikon takaisesta lauantaista, jolloin olin lautailemassa sekä Klubin indediskossa.

Indie disko oli aivan rakkautta. 

Olimme siellä pienellä tyttöporukalla, eikä meidän tanssimista todellakaan voi kuvailla sanalla rauhallinen.

Se oli 5 tuntia melodista hyppimistä.

Kiitos tytöt!

Kuvia ei ole vielä julkaistu.

Kotimatkalla istuin vielä Ingan kanssa tunnin täpötäydessä McDonaldsissa odottamassa bussia.

Seuraavaan viikkoon en paljon vatsalihaksia käyttänyt.

Enkä kylkiä liikuttanut.

Huomenna nukun pitkään ja illalla ryntään synttäreille.

Hektinen elämä jatkukoon.