9. maaliskuuta 2012

KÖH KÖÄÄH GRHM GRRR KÖH

Viime viikonlopun vietin Porissa. 
"Autoin" ompelemisessa eli letitin ompelijan hiuksia ja kieltäydyin kokeilemasta mekkoa jatkuvasti.

Vaihdoin liittymäni ja naureskelin vanhemmilleni, jotka ostivat samalla Elisa Vahdin: eihän ne pidä kesällä edes ovea lukossa.
Myyjä kyllä kehui vahtaavansa 12-vuotiaan poikansa kouluun lähtemistä ovessa olevan liiketunnistimen avulla. Tervetuloa poliisivaltioon.

Katsottiin siskon kanssa kevyesti Supernaturalia levyllinen ja kitattiin teetä. Olisin myös nukkunut pitkään, jos linnutkin noudattaisivat kerrostalojen hiljaisuutta. 
Ihana kevät kerrassaan.
Joten nukuin pitkät päiväunet Mein kanssa <3
On se niin lutunen. Nukkui yöt tyynyllä hattuna mun pään päällä tai kerällä kyljellä.

Lillin kanssa käytiin taas myös perinteisesti Cabaretissa.
Oli se tyttö ihan paniikissa, ko mun viime kerrasta oli jo melkeen 3 kuukautta.
Ja, koska homma kuuluu tehdä kunnolla, mentiin huima 400 metrin matka taksilla ja ilmaseks sisään.
Mukavan rento ilta.


Oon siis ollut tässä näin vähän kipeenä.
(Mikä ei siis menoa haittaa) 
Siitä tuo otsikko.
Siltä mä kuulostan.
Professorin Perinteinen yskänlääke voittaa Bisolvonin 10-0.

Mutta, koska on ollut aurinkoista ja lämmintä ja kuivaa ja Tampereen keskustassa ei linnut laula, niin saa nukkua, niin olen ollut pirteä ja hyväntuulinen, niin luovuin ekaa kertaa talvitakista.
Naisen logiikka. 


Opettajankin ollessa kipeänä toinen kritiikkipäivämme (keskiviikko) peruttiin.
Sen sijaan lähdin tämän näköisenä kouluun kokoustamaan ja tulostelemaan teoslistoja:


Melko keväistä. 
Melkeen ällöttää.

Kävin Radiokirppiksellä etsimässä kenkiä 1920-luvun tyyliin. 
Enpä löytänyt.
Löysin kyllä aivan ihanat kevätkengät neljällä eurolla. 
Ne kopisee <3 


Tiistaina meillä oli meidän ihan ensimmäisen näyttelyn pystytys.
27 teosta ja tiloina kahvila, portaikko ja 2 galleriaa. 
Tai no yksi galleria + pesurumpu.
Kuvia pystytyksestä/säädöstä:


Kamojen keräilyä ja Josefiina II.


Teosinstallaation pystytystä tai roikottamista.


Pesurumpu ja oma teokseni.
Teokseni tekniikka herätti paljon hämmennystä ja sai positiivista palautetta.
Olin siis valokuvannut, tulostanut, skannannut, tulostanut ja siirtänyt pigmentin vanerille. Mwhahahhaha.
Selvää ko taiteilija avajaisissa.


Iltapuuro.
Noi kuolleet nallet jaksaa sitten aina pelästyttää.
Kuvasta puuttuva glitterveri on kiehtovaa.

'Voitko olla'-näyttelymme avajaiset olivat torstaina heti kritiikin jälkeen.
 Saimme kyllä onneksemme hyvää palautetta, eikä kukaan juossut polttamaan työtään ennen avajaisia. 
Anssi Kasitonni on niin mukava heppu - tosin kuulolaitetta voisi harkita; yksi teos muutti nimeään alkuperäisestä: 'Hän ei synny enää uudelleen', nimeen: 'Hän ei syönyt enää uudelleen'. 
Teos koki siinä vaiheessa pienen sisällöllisen muutoksen.

Väsäsimme avajaisiimme vuosisadan tarjoilun cocktail-tikkuineen, poppareineen, carneval-kekseineen.
 Oli ihan kaikkea.
Ja kaikki meni.
Yleisöä oli varmasti yli 100 henkeä, mikä ylitti ainakin omat odotukseni.

No joka tapauksessa, paljon paremmat tarjoilut, kuin toisissa avajaisissa samaan aikaan. Kävimme hakemassa sieltä pari muffinssia, joita lopulta heittelimme seinään. 
Seinään tuli isompi kolhu kuin kivikovaan muffinssiin.

Jatkoille menimme yhteen installaatioon, jossa tapahtuikin sitten pieni palovahinko. Eräs lamppu päätti vähän kuumentua kankaiden alla. 
Onneksi neuvokkaat opiskelijat ymmärsivät kaataa siihen valkoviiniä.

Olikohan vielä muuta?

En muista. 

Tässä kuva mansikkajuissista:


Ainiin! Omistan nyt kaikkien vihaaman suosikki kirjani!
(tai ainakin se kuuluu top5-listaan)
Nuoren Wertherin kärsimykset.
Johan sitä on 5 vuotta metsästetty.
Kiitoksia en lähetä.

Voisin myös mainita toipuneeni vihdoin melkein parin viikon takaisesta lauantaista, jolloin olin lautailemassa sekä Klubin indediskossa.
Indie disko oli aivan rakkautta
Olimme siellä pienellä tyttöporukalla, eikä meidän tanssimista todellakaan voi kuvailla sanalla rauhallinen.
Se oli 5 tuntia melodista hyppimistä.
Kiitos tytöt!
Kuvia ei ole vielä julkaistu.
Kotimatkalla istuin vielä Ingan kanssa tunnin täpötäydessä McDonaldsissa odottamassa bussia.
Seuraavaan viikkoon en paljon vatsalihaksia käyttänyt.
Enkä kylkiä liikuttanut.


Huomenna nukun pitkään ja illalla ryntään synttäreille.
Hektinen elämä jatkukoon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti