otsikko unohtu

 ohoh

Koulu alkoi ja olen palannut takaisin kotiin Manseen.

Kotiutuminen alkoi 4 viikkoa sitten kevyesti Y-festivaalien päättäjäisillä (19.8); käytännössä rommia tihkusateessa ja Poutatorven keikka.

Seuraavalla viikolla koulussa istuttiin hämärissä luokkatiloissa tutkimassa videokameroita ja haistelemassa FinalcutProta.

Oli yhdet läksiäiset ja sitten meidän luokka läksi Seiliin ja Ankku Australiaan. Viikoksi (Ankku vuodeksi). Oon ihan rehellisesti sitä mieltä, että se viikko oli tarpeeks. Siihen mahtu raivareita, itkua, oksennusta, naurua, punkkeja, hikeä, kahvia, liian vähäistä unta, nuhaa, kuumetta, hyttysiä ja pimeessä metsässä juoksentelua kameran kanssa. JA RUOKAA. Tehtiinkö me muuta ko syötiin? 

Kaikki sai silti videonsa valmiiksi ja loppujen lopuksi jäi ihan hyvä maku suuhun. 

Oltiin siis liikkuvan kuvan kurssilla kuvaamassa videoteoksia.

Tutkimusretki ensimmäisenä päivänä.

Editoinnin ihmeellistä maailmaa.

Erittäin tutuksi tullut (Seilin ainoa) tie.

Kirkon hautausmaa.

Pidettiin taukoa Eliinan teoksen kuvauksista ja nautittiin kauniista valosta/kameran asetuksista. Siellä mikää aurinko paistanu.

                                              

Viimeisenä iltana rentouduttiin laiturilla ja maisteltiin viiniä. Tossa tonkassa on kyllä erittäin mauton kuosi. Muistuttaa Artemis Fowlin kansia. Olis voinut kryptata tohon kylkeen jotain salakirjotusta.

Illalla järjestettiin myös Seili Baltic Sea film festival, joka oikeesti oli pieni juttu, mut näyttää hyvältä cv:ssä.

Oli kyllä shokki tulla takaisin ihmisten ilmoille, kun on viikon vuorautunut neljään paitaan, pipoon, villasukkiin ja kumisaappaisiin. Ja kuorruttanut itsensä punkkimyrkyllä. Hyttysmyrkkyä siellä olisi enemmän tarvittu; jalat on vieläki mustelmilla ja ruvilla.

Sivistyksen pariin silti palattiin ja 1.9 lähdin heti takaisin Poriin. Oli tullut jo ikävä. Hehehehe. Ei, mut vanhemmat piti myöhäiset venetsialaiset. Ja tarviihan sitä nyt Seilin jälkeen taas syödä. Ja olinhan mä myös ennen Seiliäkin Tampereen venetsialaisissa Von Hertzen Brotherssia ja Zombie walkkia katsomassa. Kauheesti sitä ihminen ehtii. 

Ja huhhuh kun näin kavereitakin Porissa, yhdellä oli jopa HYVIÄ uutisia. Mitä vaihtelua!? Ihmeitä tapahtuu.

Seuraavaan viikkoon mahtui koulun ohella kahvia, teetä, ennustamista ja pitkästä aikaa KLUBI ># <- unohda-capslock-päälle-sydän. Ennustamista vois tehdä useemminkin, jos on oikeella asenteella niin ihan kaikki täsmää. 

8.-9.9 oli Tracon seiska. ehkä? joo. 

Ira, Hemi ja Sofia punkkas taas mun luona, mut nyt itekkin osallistuin tapahtumaan. Viime vuonna taisin olla duunissa tulevaisuus kylässä. 

Tytöt cossas poikia. Siis TVXQ:ta, joltain vuodelta harava ja hattara. Mun ei varmaan tarvi tietää, mä vaan kuvasin. Mut Iralla on mun maalaama paita, siin on signeeraus. Laitoin myös hiuksia, mut siitä ei puhuta. En tarvi krediittiä siitä.

Löysin pitkästä aikaa mun sormuslaatikon ja innostuin. 

Pakotin Iran (siis sanoin, et olis kiva jos tehtäs näin ja se suostu) rullaan mun kanssa rullaportaissa aika montakin kertaa ko halusin tollasen kuvan. Olisko muka ollu parempaa tekemistä?

Pari kivaa cossia, jotka bongasin. Paljon kivempi kuvata niitä kun ne ei huomaa kuka kuvaa. Toi alempi suomenlipun väreissä möllöttävä tyyppi näytti tekonenänsä kanssa Jarkko Martikaiselta, mikä on tietty vaan plussaa.

Traconin jälkeen oonki sitte vaa puurtanu kouluhommissa. Kirjottanu sitä ja tätä ja tota ja jotain kolmatta ja muokannu logoja ja vähä editointu ja tehny portfolion ja kääntäny cv:tä englanniks ja vielä jopa käyny koulussaki. Nukkunu ehkä huimia viittä tuntia yössä. Kahviin en ole kajonnut. Keskiviikkona oli Ne toiset opiskelijabileet missä kevennettiin kaikkien stressiä. Tosin etkotkin vietetiin "puurtaen" artist's statementtejä. 

Harrastin jo vähän unissakävelyäkin.

Mutta sen lopetin ennen kuin lukitsin itseni parvekkeelle.

Puu kiittää ja kuittaa. Ei enempää vuodatettavaa tänään.